Historina havinaa ja miten kenneli on saanut alkunsa.
Oman esimäisen koirani sain n. 10v Sekarotuisen Bellan. Löytökoirana minulle tuli ja kuntoutuksen jälkeen koulutin Bellasta mukavan lenkkikaverin. Myös käytiin epävirallisissa näyttelyissä niin paljon kun vaan 90-luvulla pääsi. Näyttelykärpänen puri ja silloin sanoin itselleni vielä joskus mulla on koira jonka kanssa näyttelyssä kuljen. Seuraavana koirana tuli Luru. Nuori herra n.8kk.Varsinainen koktaili. Emänä ajokoira ja isänä kylän joku mettäkoira. Lasten ollessa pieniä Lurusta tuli oivallinen perhekoira.Muutaman vuoden olin ilman koiraa. Pitkään mietin rotua ja päädyin Labradorinnoutajaan. Meidän perheen ensimmäinen puhdasrotuinen koira tuli taloon. Nuori pentu sai nimekseen Muru. Muru tuli sijoitukseen minulle ja taakseni sain mahtavan kasvattajan tuen joka auttoi monessa asiassa. Näyttelyihin valmistumisessa ja kuinka saada nuori koira esiintymään kehässä. Muru aka pers kärpänen opetti myös rodunomaisiin lajeihin. Taipumuskoetreenit ja muut tuli tutuksi sekä mettänpohjalla rymyäminen. Perhekoirana mitä mainioin tyyppi. Samalta kasvattajalta meille muutti Siru josta tuli emännän kisakoira rodunomaisiin lajeihin. Siinä missä Muru oli humoristi Siru oli työmyyrä. Sinnikkäällä luonteella vei emäntänsä taipparikokeista läpi ja Nome-B puolella myös kisattiin jokusen kerran. Reenit oli mitä hauskimmat. Sai käyttää emäntä päätään mitä vaikeampiin tehtäviin. Siru rakasti retkeilyä ja telttailua. Murun ja Sirun kanssa monet retket käytiin ja näyttelyissä missä milloinkin.
Vuosien saatossa tuli aika miettiä jäänkö Labradorien maailmaan vai onko oma rotu sittenkin pienempi. Pienempää rotua miettiessäni tutustuin Sissin kasvattajaan Saijaan. Yhdellä näyttelyreissulla hän etsi kyytiä ja meidän kyytiin mahtui. Sen päivän jälkeen ei ollut paluuta enään isoihin koiriin kun seuraavaa rotua mietittiin. Mieheni ja perheeni tutustui ajan saatossa Saijan koiriin ja Nitaan Sissin emään. Nitan iloinen luonne ja huumori puri. Reilun vuoden odottamisen jälkeen synty Sissi pentueen ainut prinsessa. Sijoituskoirana Sissin kansssa käytiin paljon Saijan luonna vaikka välimatkaa on reilu 400km. Saijan viimeinen näyttely oli Espoossa. Tähdeksi taivaalle lähti Saija yhtenä keväisenä päivänä . Silloin mietin pitkään mitä Sissin kanssa? Mistä seuraava koira kun Sissi onkin jo oma eikä enään sijoitus. Pitkän pohdinnan jälkeen lähdin Kasvattakurssille ja laitoin oman kennelnimen hakuun. Siitä alkoi matka kohti omaa kenneliä ja jalostustyötä. Aika näyttää minkälaisia kasvatteja kenneliin syntyy.
Susanna